Toinen opiskeluvuoteni kolmesta on juuri päättymäisillään… Tällä sivustolla on kuvia niistä koruista, joita koulussani olen ehtinyt tehdä näinä kahtena vuotena. Varsinaiseen myyntitarkoitukseen galleriani ei periaatteessa siis ole tarkoitettu, mutta kysyä toki aina saa. Kuitenkin, koska taitoni ja puitteeni ovat tällä hetkellä puutteelliset, ajattelin pitää nämä vielä jonkin aikaa lähinnä töitteni esittelysivuina.

Lisää tietoa kuvien koruista kuvien alla. Niiden järjestys menee kutakuinkin oikeassa aikajanassa, siis uusimmasta vanhimpaan.

Teen tällä hetkellä koruja sekä joitakin koriste-esineitä hopeasta (yllätys, yllätys) sekä messingista, kuparista, pronssista ja teräksestä. Lähinnä teen kaulakoruja, riipuksia, rannekoruja, sormuksia sekä rintaneuloja. Noiden äärimmäisten hyödyllisten korujen ohella en juurikaan tee käyttöesineitä, kuten lusikoita ja kalvosinnappeja. Kynttilänjalat ja kynttilänsammuttimet olen kyllä tehnyt mutta ne ovat niin rumia että en kyllä ansioluettelooni heti niitä laittaisi. Kommentoikaa ihmeessä vieraskirjaan, ja oikeasti: ei ole pakko kehua, niin kohteliasta se kun onkin. Arvostelua, pyydän… Kiitos ja kumarrus.

Galleriani koru-osastoon ei ole tulossa vähään aikaan uutta settiä sillä olen tällä hetkellä Ideaparkin Kultajousessa työssäoppimisjaksolla jonka jälkeen kirmaan kesälaitumille viettämään lomaa. Runogalleriaa päivitän kuitenkin tunnollisesti. Sanon siis: näkemiin, nähdään  korujen merkeissä seuraavan kerran syksyllä!

(palautetta voit kirjoittaa vieraskirjaan)

 

 Hummer H1

Ja homma korugalleriassa lähtee tietenkin liikkeelle pienoismallista! Luonnollisesti… Eipä tämä varsinainen koru ole, mutta havaitsin pienoismallin tekemisen olevan lähestulkoon täysin samanlaista kuin korun valmistaminen, vaikka hopean tilalla on muovi ja kaasupolttimen tilalla liimapurkki. Tämän ylvään kämmentä pienemmän monsterin minut pakotti tekemään jo monesti ihana poikaystäväni joka varta vasten halusi että kokoisin pienoismallin. Pahaa-aavistamattomana myönnyin siihen ja käskin monta kertaa että hän ostaisi simppelimmän ja yksinkertaisimman mallin mitä löytyy. “Juu juu” oli vastaus, ” saat varmasti sen parissa päivässä tehtyä…” No, kaksi kuukautta myöhemmin voin nyt pidellä tätä kaunotarta käsissäni ja todeta että kivaahan se oli. Vaan nyt olen jo tarttunut koukkuun, seuraavaksi lähden tekemään samaa hökötystä vähän suurempana versiona. Huh huh…

Jos pienoismallit kiinnostavat niin mene ihmeessä käymään tällä facebook-sivulla. Erittäin laadukas sivusto jossa voit seurata melkein reaaliajassa pienoismallien valmistumista https://www.facebook.com/pages/Sotakalusto-ja-dioraamat-135/202591939794235

Kevään ensimmäinen kukka

Harvinaisen ruma kukka kyllä onkin. Huomatkaa vasemman terälehden muoto, kaksi korua alaspäin ja tiedätte mistä se on tuonne päätynyt. Kyllä, onnistuin pilaamaan ensimmäisen hopeaversion ja koska kuparit ja kaikki oli jo juotettuna kiinni niin minäpä päätin sitten juottaa sen vielä kolmanteen alustaan. Tällainen siitä tuli. Omalla tavallaan ihan hauskakin riipus.

 

Punsselit

Edellämainitut punsselit, tadaa! Olen äärimmäisen ylpeä näistä hökötyksistä, sillä ihme kyllä ne kaikki ovat täysin toimivia ja jopa tarpeellisiakin. Ensimmäistä kertaa pääsin käyttämään ahjoa ja kunnolla takomaan, kokemus kyllä sinällään.

Niin ja niille jotka eivät siis ole tietoisia, mitä punsselit ovat, noilla terästikuilla saadaan metalliin aikaiseksi vasaralla iskemällä erilaista jälkeä, esimerkiksi viivoja, pallokuoppia, pisteitä, numeroita ja kirjaimia.

 

Onni Ja Voima

Tässä on saumaa lukuunottamatta onnistunein sormus minkä olen tehnyt! Tilaustyökoru on valmistettu n. viidessä tunnissa 925-hopeasta ja levytekniikalla. Painoa komistukselle kertyi 8 grammaa, mikä on n. 3 grammaa enemmän kuin sormukset joita pajalla yleensä teen. Tämä yksilö meni poikaystävälleni joten tavallisesti minun sormeeni suunniteltuja sormuksia suurempi koko selittyy sillä. Tämä oli muuten ensimmäinen tilaustyönä tehty sormus… Ou jee. Ai niin, ja tuo koristejälki on naputettu pintaan minun ihan omin pikku kätösin tekemilläni punsseleilla.

 

Kevätpisarat

Koin suurta kärsimystä inspiraation puutteen merkeissä, joten murruin ja lähdin kyselemään ideaa muilta uuteen koruun. Opettajaäitini kysäisi oppilailtaan jotka sitten kiltisti lähtivät heittelemään ideoita. Muutama idea suorastaan pomppasi silmiin heti, kuten nämä ylläolevat korvakorut jotka tosin alunperin tarkoitettiin riipukseksi (joka muuten on juuri tekeillä). Sovelsin suunnitelmaa hiukan ja olen itse varsin tyytyväinen myös kuparin ja hopean yhdistelmään.

Rae

Olen jo pitkään halunnut tehdä tällaisen sormuksen, ja nyt sitten vihdoinkin sain sen aikaiseksi! Todella väkevänvahvasta pronssilangasta nämä lenkit pyöristin ja juotin sitten toisiinsa, jonka jälkeen käänsin rinkulaksi ja kiinnitin sauman.

 

 Ylvään naisen korvakorut

Älkää kysykö nimestä mitään. Älkää itse asiassa kysykö näistä korvakoruista mitään, sillä minulla ei ole niistä paljoakaan kerrottavaa. Pronssista ne ainakin ovat, kahdenkymmenen minuutin homma.

 

Taiteilijanvapaus

Jälleen pajalla oli tylsää, joten otin kaikki kuparinpalaseni pakista pöydälle ja pohdiskelin mitä niille tekisin. Tällainen sormus siinä sitten syntyi.

 

Vahvuus

No johan näitä ristejä nyt tulee ihan liukuhihnavauhdilla… Asiakas esitti toiveen että risti liikkuisi rannekkeessa, ensimmäisessä versiossahan se oli ja pysyi tiukasti paikallaan. Mietin kaksi suunnitelmaa joista tällainen versio vei selkeän murskavoiton. Tein koko helahoidon uudestaan, silloin se kävi helpoiten. Täytyy myöntää että kyllä se on kivemman näköinen liikkuvaisempana, asiakas oli siis aivan oikeassa. Risti on muuten erittäin ohut, vain 2 millimetriä (jotta se olisi ranteessa mahdollisimman huomaamaton).

 

Voima

Tässä on siis edellämainittu ristiranneke. Nahkainen nyöri, kuparinen risti, pronssinen lukko.

Varsin hauska tapaus, kaikessa simppeliydessään yllättävän vaikea, joskin toteuttaminen oli melko helppoa. Tilaustyö tämäkin! Tästähän se ura urkenee… Juu, ja symmetria toimii vihdoinkin, hokasin vihdoinkin konstin jolla sen onnistuminen on edes himpun verran helpompaa.

 

Golgata

Ristin tekeminen on jo taidetta sinällään, vain harvat ja valitut osaavat tehdä oikeanlaisen ristin oikeilla mitoilla ja oikealla lopputuloksella. Minä en kuulu niihin harvoihin, vaan niihin jotka tekevät yhtä ristiä varten 5 erilaista ristiä, joista luultavasti mikään ei ole hyvä.Tämä sormus lähti itseasiassa siitä että minulla oli tylsää, ja yhtäkkiä näinkin siinä aivan sormieni ulottuvilla ruman putkenpätkän, johon oli testattu leimasinpunsseleita. Siis täysin turha roskapala. Päätin että minäpäs teen huvikseni siitä jotakin, ja lopputulos oli jopa ihan siedettävä kuparisormus. Vaan sitten tuli aika tehdä ‘oikeitakin hommia’, tässä tapauksessa ranneketta johon tarvittaisiin kuparinen risti. Niin ihania ja nättejä ristit kun vain ovatkin, niiden tekeminen on kamalaa, vaikka olisi symmetriassa luonnonlahjakkuus mitä minä en todellakaan voi sanoa olevani. Niitä sitten pöydälleni kasaantu ja päätinkin juottaa ne siihen kuparisormukseen, tässä tulos.

(ja nyt inside-läppää jonka toinen osapuoli varmaan tajuaa: näin sitä tehdään koneellista käsityötä. Ei se idea ollutkaan niin naurettava kun luulin)

 

Puolisot

Ihanaa, sitten paljon mukavempiin koruihin! Nämä hopeiset riipukset olivat tilaustyö, yksi niistä kuudesta suunnitelmasta mitkä olin luonnostellut ylempänä olevaa Malmikorua varten. Tämä kaksikko päätyi ihan Ouluun asti, asiakas osti toisen itselleen ja toisen kauniimmalle puoliskolleen. Näitä varten tein myös nahkaiset nyörit ja niihin hopeiset lukot. Aikaa käytin yhteensä n. 6 tuntia, kupariversio mukaan lukien 8 tuntia.

Keskeltä korut on punsseloitu neliöpunsselilla, johon ihastuin nyt ihan täysillä. Riipukset on myös patinoitu ja kiillotettu huopalaikalla mattapintaiseksi.

Mitat: 16 mm x 15 mm

 

 Kultakalat

Auta Armias jos tirskahdattekin näille. Nämä messinkiset kultakalat olivat tämän koulutusjakson pahamaineinen, säälimätön, julma ja uuvuttava… näyttö!

Näytön aikana amiksen pitäisi olla rauhoitettu otus. Taukojen ajaksi jokaisella amiksella tulisi olla pakkopaita ja puolen tunnin välein niiden olisi hyvä loikata lumihankeen viilenemään. Amista tulisi ruokkia useasti näytön aikana, näytön jälkeen amis osaa jotakuinkin hoitaa asian itse. Taukoja amis ei osaa pitää näytön aikana, lukuunottamatta niitä yksilöitä joiden kehot vaativat nikotiinia. Näytön lopussa amiksen lähettyville ei sellaisten varomattomien otusten kuten lukiolaisten kannata mennä ollenkaan, sillä kiireisen paineen alla uupunut ja ärtynyt amis on arvaamaton ja varomaton liikkeissään sekä ennen kaikkea sanoissaan.

Tämä messinkinen kultakalarintakoruprojekti (herrasväki mikä sana.) repi selkäni tuhannen palaseksi langanvetämisvaiheillaan. Lankaa vedetään siis siten, että langan pää viilataan teräväksi, hehkutetaan, voidellaan mehiläisvahalla ja tungetaan sisään sopivan kokoisesta vetoraudan reiästä  ja vedetään pihdeillä itseään päin niin maan penteleesti, että langa plopsahtaa irti ja vetäjän selkärangasta pari nikamaa sen mukana. Tällöin pikkuhiljaa langan metallin kerrokset yksi kerrallaan ikään kuin vetäytyvät taaksepäin ja näin se pitenee ja ohenee. Joko olen vähän levottomalla tuulella tai sitten tämä langan vetämis-opetusteksti kuulostaa sangen härskiltä.

Alaselkäni tuhoamiseen vaadittiin tavallisen pronssilangan vetämistä pienemmäksi sekä litistetyn, neliön muotoisen, kierretyn ja litistetyn sekä kierretyn langan vetämistä. Olipa selkeä lause.

En kyllä ymmärrä, miten joku haluaisi tämmöisen hirvityksen. Muuten en sitä yrittäisikään ymmärtää, mutta kun nämä menevät myyntiin jonnekin. No, ei kai näistä makuasioista voi kiistellä… Mutta kyllä huonosta mausta voi huomauttaa! Mitat: isompi hökötys 93 mm x 82 mm, pienempi hirvitys puolet pienempi, laskekaa siitä. Teillä kaikilla on kuitenkin parempi matikka kuin minulla joten en jaksa vaivautua laskemaan.

 

Malmipalaset

Tässä ovat ne Malmikorun harjoituskappaleesta tehdyt korvakorut, hieman muunneltuina. Eivät toki ole kovin ihmeellisiä verrattuna edellämainittuun, mutta tykkään näistä silti. Ja hienosti olen taas osannut valita punsselin, aivan erilainen vasarointijälki tuossa keskellä… No, ei kukaan huomaa.

 

Kiinnikkeet

Niinpä niin… Kun joutuu tekemään tällaisia hommia, kyllä oppii arvostamaan niitä vapaampia tehtäviä, joissa saa oikeasti käyttää sitä niin kutsuttua luovuuttaan ja näitä haavoja täynnä olevia käsiä työstääkseen jotain itse suunnittelemaa korua. Nämä klipsut päätyvät pleksilasin tukikiinnikkeiksi “Pala Taivasta”-nimisen taideprojektin yhteen osaan, jonka Pirkon hopeasepät joutuvat valmistamaan. Jippii. Minä ja kaverini teimme koekappaleita niin monta että pää (melkein) räjähti, ja nyt teemmekin näitä ihania kiinnikkeitä 60 kpl. Kuusikymmentä! Kaikki yksitellen. Eihän tämä toki mikään koru ole, mutta päätinpä vaihteeksi lisätä tänne näitäkin jotta näkisitte että ei tämä koulutus nyt ihan mitään ruusuilla tanssimista ole!

Tältä sivulta näette kun Pala Taivasta-taloa hitsataan (allekirjoittanut oli myös siinäkin ikävä kyllä mukana)  www.palataivasta.fi/talot/talomallit/

 

Malmikoru

Tämä on ensimmäinen asiakastyö piiiitkääään aikaan… Edellinen oli epävirallinen riipustyö nimeltä ‘J.K’. Ideana oli tehdä yksinkertainen, simppeli mutta kuitenkin sellainen riipus jossa olisi jotain ideaakin, eli käytännössä miesten koru. Koskaan ennen en ole maskuliinista korua tehnyt, joten piti tutustua vähän miesten korumaailmaan ennen suunnittelemista. Onneksi korun tilaaja (silloinen asiakas, nykyinen poikaystävä) oli huomaavainen ja lähetti suuntaa antavia kuvia, jotka helpottivat työtä melkoisesti. Kuudesta suunnitelmakorusta tämä miellytti eniten silmää, sekä hänen että minun, todellinen jackpot siis.

Materiaalina käytin 925-hopeaa, joskin ensimmäiseksi tein kuparista harjoitteluversion. (josta muuten tein myöhemmin hieman muunnellut korvakorut) Aikaa käytin hopeaversiolle n. 4 ½ tuntia, erityisesti aikaa kului viimeistelyyn, hento hopealaatta ei ole helpointa kiillottaa mutta tässä kohtaa opin pari uutta jippoa eli hyödyllistäkin tätä oli tehdä.

Halusin korua vastaan sen tilanneelta henkilöltä tämän itse maalaaman taulun (tsekatkaa etusivun linkeistä Avaruustaide) joka on muuten niin hemmetin siisti että sitä varten olisin tämän korun tehnyt useampaankin kertaan.

 

Aurinkoa Ranteessa

Filigraanitöiden viimeinen osa, vaihe 5/5 on nyt suoritettu ja tässä se on: elämäni ensimmäinen auki oleva ranneke! Tehty kuparista n. 5 tunnissa, harvinaisen epämukava ranteessa vaikka yritin filssata siitä sileän mutta ei näytä hullummalta.

 

Siipirikko

Lohikäärmeet kuvastavat väkivaltaa, kaaosta, Saatanaa, raivokkuutta ja pahuutta, mutta myös voimaa, hedelmällisyyttä, viisautta ja hyvää onnea. Monipuolisuutensa sekä ulkonäössään että symboliikassaan kiehtoo mieltä ja päätin vihdoista viimein tehdä perinteisen lohikäärmeen perinteisellä muotoilulla, perinteisestä materiaalista. Enkä varmastikaan voisi sanoa tyylilajini olevan keskiaikais/kelttityylinen ellen tekisi tällaista.

Pronssista valmistettu ‘Siipirikko’ on tehty vahavalutekniikalla. Nimi syntyi siitä kun reppanan siipi ja kaula irtoilivat vahakappaleen valmistusvaiheessa jatkuvasti.
Aikaa korulle käytin yhteensä n. 8 tuntia.

 

J.R

Kun teatteriharjoituksissa oman roolihahmon lavalle saapuminen on vielä pitkän matkan päässä, ehtii verhojen takana luonnostella vaikka minkälaisia koruja, vaikka koruseppä ei olisikaan. Ylläolevasta  kuparisormuksesta kiitos kuuluu nimimerkkiensä omistajalle ja hiuslenkilleni, jota näpräämällä idea x-kirjaimen muotoisesta sormuksesta edellä mainitulle henkilölle syntyi. Tämä on nykyisin littana jäätyään tapaturmaisesti pyykkikorin alle ja tämä traaginen onnettomuus koitui sormuksen lopuksi. Ainakin siihen asti kunnes pääsen pajalle taas kesän jälkeen pyöristämään sen.

 

J.K

Tämä teinitytön kynnen kokoinen hopeoitu kupaririipus oli tavallaan tilaustyö, tai no, lahja jonka saaja periaatteessa suunnitteli tämän. Erittäin hankala tapaus, pikkuruiset osat oli vaikeaa juottaa kiinni ilman että ne sulivat. Keskellä siis nimimerkit J sekä K itsensä J.R.R Tolkienin riimujen mukaisesti.

 

Mana

Mana on selvästi lähisukua Kristilliselle Omeletille. Tämän rintaneulan kanssa en joutunut ihme kyllä tappelemaan erityisen paljon, joskin sopuisaa raatamista tämä tietty edellytti senkin edestä. Eniten työtä tuottivat lenkkien taivuttaminen eikä niiden juottaminen, mikä hämmästytti minua paljon. Jälleen kuparityö, kuka hullu tällaista hopeasta alkaisi vääntääkään. Aikaa kului noin neljä tuntia.

 

Isoveli

Hellurei ja hellät tunteet… Tässä se Isovelikin nyt sitten on. Harmi kyllä nuo koristelenkit eivät ole saman mallisia kuin kupariversiossa koska hopealanka on sen verran tanakkaa mutta haurasta tavaraa että pyöröpihdeillä ei siitä nättejä saa. Peijakkaan komeasti tämä sormus kyllä kiiltää, jostain syystä kuvassa se ei näy. Seli, seli… Ai niin, tässä sormuksessa kummittelee Punapannun haamu, sillä sulatin ensimmäistä kertaa elämässäni jämähopeani joiden joukkoon olin lisännyt myös poloisen Punapannun (kelaa ylöspäin jos ja kun ei muuten muistu mieleen) ja sain tehtyä siitä hopeasta mm. tämän sormuksen.

 

Pikkuveli

Tässä tuleekin sitten filigraanityö numero kaksi, sormus. Korun nimi ei ole kovin osuva koska tein kuparisen version ennen hopeista, mutta minun mielestäni hopeinen sormus kuvastaa tietoa, tyylikkyyttä, käytännöllisyyttä ja tietynlaista viileyttä eli “cooliutta”. Sen sijaan kuparinen kuvastaa leikkisyyttä, uteliaisuutta, taiteellisuutta ja lämpöä. Minusta ne ovat aivan selvät veljekset. On muuten aika jännää, että olen kiinnostunut veljessuhteista ja ylipäätään sisarussuhteista, minusta niissä on jonkinlaista… taikaa. Itselläni ei ole sisaruksia (voi itku ja murhe.) joten sen vuoksi etenkin veljessuhteet ovat itselleni melkoisen mielenkiintoinen asia.

Se siitä hempeilystä! Tein tämän raivostuttavan haasteellisen kuparirinkulan neljä kertaa ennen kuin olin tyytyväinen. Jos joku luokallani on oppinut että kertaus on opintojen äiti niin se olen minä. Tuntimäärää jonka tuhlasin sormukseen en osaa sanoa, menee varmasti jo yli kymmenen. Vaan tuli tuostakin hirviöstä nätein sormukseni jonka olen tehnyt, eli varmaankin kannatti repiä pelihousut niiden kolmen muun kanssa.

 

Kubistiset Korvakorut

Ja sama homma jatkuu! Olenpas mää nyt tylsistynyt… Tässä messingistä(!) sekä kuparista tehdyt, melkoisen kubistiset ja näkemyksettömät korvakorut. Selittelyn makua, mutta näyttävät paremmilta korvissa kuin kuvassa. Kahdesta kohtaa olen ne kiinni juottanut, enempää en halunnut hopeaa, aikaa, juotosvettä ja kärsivällisyyttäni tuhlata. Aikaennätys on muuten jälleen rikottu: 7 minuuttia! Aina vaan paranee.

 

Mitäpä sitä nyt tekisi?

Ihan ovat nimensä mukaiset. Tein nämä höpsöt kuparikorvikset ennätyksellisen nopeasti, kymmenessä minuutissa. Ou jee. Hinta on niin säälittävä että en jaksa sitä edes kirjoittaa tänne.

Elämän Ketju

Tämä koru on ensimmäinen tekemäni ranneketju. Kuparista tein sen, ja lopuksi hopein, mikä tosin tässä kuvassa ei näy sillä hopeointi viivästyi parilla viikolla. Tämä ketju sisältää: yhden kyyhkysen, yhden ristin, kaksi teatterinaamiota, kaksi sydäntä, yhden nuotin, yhden nuottiavaimen sekä kalaristin. Nuo kaikki ovat elämääni liittyviä, tärkeitä asioita, mutta mukaan olisin halunnut myös ultimaten sekä kirjoittamisen. Vaan kuinkas ne olisin tehnyt? Ultimatekiekko? Kynä? Juu ei.

Aikaa käytin kiitettävät yhdeksän tuntia, saman verran kuin Operaatio J.K:ssa, eli aika paljon. Kuitenkin onnistuin tässä melko hyvin, ottaen huomioon että tämä oli ensimmäinen kerta. Lukko on ankkurityylinen, eli se pujotetaan tuosta viimeisestä lenkistä läpi ja siinä pysyy, ainakin toivottavasti pysyy.

Kristillinen Omeletti

Ja tässäpä sitten onkin yksi suurimmista saavutuksistani: siihen vaadittiin 73 porausta, 58 sahausta sekä julmetusti viilaamista ja juottamista. Mutta tässä se on. Kuparista tein, aikaa kului yhteensä n. 4 tuntia, sahaamiseen ja poraamiseen kului tunti. Ensin ajattelin emaloida tämänkin työn, mutta tykästyin tummiin jälkiin pinnassa joten päätin patinoida tämän. Nimestä sen verran, että sana ‘kristillinen’ tuli siitä, että tämän kaltaisia ornamentteja löytyy usein etenkin ortodoksisista kirkoista, ‘omeletti’ taas siitä, että päivän lopuksi puhuin omeletista vaikka oikeasti piti puhua amuletista. Että sillä lailla. Ai niin, koru itse asiassa on jo lähtenyt maailmalle, syntymäpäivälahjaksi mummuni ystävälle.

 

Rammstein

Tämä puolessa tunnissa väsätty rintaneula on erään suosikkibändini, Rammsteinin, logo.Kuparista tehty, keskiosa punsseloitu ja patinoitu. Jaha, ja kuvaan on myös päässyt tekijän kauniin pikimustat sormet. Tuollaiset kynnet saa kun on hopeaseppäkoulussa, olen oikea manikyristin painajainen.

 

J.K

Tässäpä on hetki sitten valmistunut, kuparista tehty, teini-ikäisen peukun kynnen kokoinen riipus joka on lahja ystävälleni. Korun keskellä olevat merkit ovat J.R.R Tolkienin riimuista nimikirjaimet J sekä K. Kyseinen koru piti tehdä uudestaan neljä kertaa, sillä sen haastavan pieni koko, reunoja kehystävät (taivutetut) lenkit sekä riimujen vaikea muoto aiheuttivat oikein kivasti ongelmia matkan varrella.Aikaa käytin yhteensä huimat yhdeksän tuntia, mikä on tässä vaiheessa jo tajuttoman suuri määrä.

 

Kynttilänsammuttimet

Nämä kynttilänsammuttimet olivat lisätyö toiselta pajaopettajaltamme, he jotka olivat saaneet sormukset valmiiksi ‘saivat’ tehdä nämä ihastuttavat kepukat (3 kpl). Ai niin, ja kaiken huipuksi jokaisen täytyi itse keksiä, miten tämä tehdään. Minkäänlaisia ohjeita ei annettu eikä jaettu, vaan kaikki piti päätellä alkuperäiskappaleesta. Yllättävän hyvin nämä silti onnistuivat, etten nyt kehaisisi itseäni hieman. Vaikkakin kaikki jotka eivät tiedä minkälainen vaiva näiden tekemisessä on, nauravat niille. Mur…

Sydämellinen Lahja

Tämä koru oli alunperin menossa aika erinäköisenä sydämenä Kädentaidot-messuille Pirkkahalliin palkinnoksi haastateltaville, ja samanlaisia teinkin itse asiassa muiden luokkalaisteni kanssa yhteensä 12, mutta joukossa oli myös epäonnistunut versio: ylläoleva sydän.

Tein melkoisia muutoksia sydämeen, mutta kaikesta huolimatta lopputulos oli tylsä joten päätin ottaa järkyttävän riskin; minä teen ensimmäisen emalityöni! Ongelmia olisi pitänyt tulla juotteen vuoksi, käytin nimittäin 2-juotetta vaikka olisi pitänyt käyttää 3-juotetta. Vaan eipä ongelmia syntynyt, ja tässä nyt on.

 

Raakile

Tämä on kirjaimellisesti 20 minuutin sormus, sen verran aikaa minulla meni tehdä tämä reikäjuustoa muistuttava rinkula. Työt oli pajalla hoidettu mutta kello tikitti armottoman hitaasti, joten tein tämän sormuksen. Että semmoista.

 

Piinaavat Kynttilänjalat

Ei varmaan ole helppoa uskoa, että näiden kynttilänjalkojen tekemiseen vierähti kolme kuukautta? Juu, ei ole minunkaan helppo sitä saada päähäni… Näitä ruostumattmasta teräksestä valmistettuja, tänä päivänä ruosteen peitossa olevia kynttilänjalkoja tehdessä opimme käsittelemään todella monia uusia koneita, kuten “Martta-konetta” eli sorvia, “jääkiekkokonetta” eli prässiä, hirmuista rälläkkää  sekä monia muita. Sen puolesta työ oli todella hyödyllinen, mutta kyllä sitä vain oli rikollisen vaivalloista ja pitkäpiimäistä tehdä! Opettajakaan ei oikein tykännyt, kun hökötykset oli määrä saada valmiiksi kuukaudessa, ja nyt tässä vaiheessa on vielä oppilaita jotka eivät ole puolessa välissäkään. Köh köh, arvatkaapa kuka on jo saanut omansa tehtyä?

 

Kuparinen Kunnioitus

Johan näitä koruja taas tulee! Tässä kuparinen palloristi, keskellä kivi-istutus. Eipä tästä itse asiassa sen enempää kerrottavaa.

 

Kalterikuningas

Ja tässä on viimeinen pirulainen. Hintaa en uskaltanut katsoa, mutta se on iso se. Kalterikuningas ei ehkä ole kaikkein mukavin sormessa ja kaiken lisäksi tein työn alussa pienen laskuvirheen minkä vuoksi se on nyt liian pieni. Vaan on se kivan näköinen sentään! Eniten kehuttu näistä kolmesta, seuraavana tulee Punapannu sekä viimeisenä ja vähäisimpänä Veripilkku.

 

Punapannu

Tässä on sitten järjestyksessään toinen eli 2/3. Tehtävänanto kuului näin että pitäisi samoista materiaaleista kuin sormuksessa 1/3 tehdä toinen, erilaisempi koru. Eipä aikaakaan kun tämä otus syntyi.

 

Veripilkku

Tässäpä aivan uunituore sormus, ja vieläpä kaiken huipuksi istutuksen kera! Aikaa käytin pari päivää, sormus oli siis koulutyö, järjestyksessään 1/3. Ei mitään hajua, mitä maksaisi tai vastaavaa, hopeasta tämä tein joten kalliiksi tuli.

 

Sointu

Nyt onkin tullut parin viikon ajan koruja kuin liukuhihnalta, pitkän inspiraatio-tauon jälkeen. Kokeilin joskus aikoja sitten tehdä tämän korun ensimmäistä kertaa, en onnistunut. Taidot eivät riittäneet, ja siksi olikin nyt n. vuosi myöhemmin hyvä huomata, että kehitystä on tapahtunut. Koru on kuparista -> hopeoitu. Sumeat jäljet ovat juotteesta tulleita tahroja. Kuvassa näytti että koru olisi todella iso (mitä se ei ole) joten selvennykseksi otin mukaan myös kynänkärjen. Lankaa ei vielä riipuksessa ole, mutta ne tulevat reunoissa oleviin lenkkeihin kiinni. Sanoisin että koru on yksi näteimmistäni, ellei jopa nätein. Aikaa riipuksen tekemiseen käytin n. 3 tuntia.

 

Susi-Kettu-Ahma

Ja tässä on tämän päivän tulos. Käytin kaulakoruun aikaa pari päivää, tein muiden koulutöiden ohella. Tällä kertaa poikkean taas vaihteeksi periaatteistani ja kerron nimen historian: Aluksi keskellä olevan otuksen piti olla hoikka kettu. Matkan alkupuolella siitä tuli lihava kettu. Matkan keskivaiheilla siitä tuli todella lihava kettu, varsinainen Painonvartijoiden painajainen! Loppua kohden se muuttui patinoinnin myötä sudeksi joka on syönyt hirven. Lopulta joku heitti että se näyttää ahmalta. Näin ollen tämän kupari-messinki-riipuksen nimi oli valmis. Harmi kyllä kuvasta ei näe, että se on kupera, tein hiukkasen töitä sen eteen, että tuo hökötys ylipäätään edes liikahtaisi kun sitä hakkaa kaikin voimin vasaralla. Olisin voinut kuvata korun sivultapäin jotta olisitte nähneet sen muodon, mutta näin ollen olisitte MYÖS nähneet ei-niin-nätit reunat. Ei siitä sitten sen enempää. Materiaalikustannukset… No jaa-a. Olisikohan jotain viitisen euron luokkaa?

 

Kuppikunta

Jee, tässä on vihdoinkin uutta matskua! Kolme kuparikippoa, yksi iso (9,2 cm x 6 cm) sekä kaksi puolet pienempää. Saumat tehtiin minulle täysin uudella tekniikalla jonka nimeä en nyt juuri muista. Hintaluokasta ei ole aavistustakaan. Aikaa meni yhteensä noin 16 tuntia. Näitä oli oikein hauska tehdä vaikka lopputulos ei siltä näytäkään.

 

Viulunsoittaja Katolla

Huh huijakkaa, tässä on sitten opiskeluvuoteni uuvuttavin operaatio: 40 viulu-rintaneulaa kahdessa viikossa ja sinä aikana piti vielä näyttötyötäkin valmistaa sekä ylläolevat korvakorut + allaoleva kaulakoru. Joku minulle siinä työn ohella heitti että kukaan täysjärkinen ammattilainenkaan ei suostuisi tekemään tuossa ajassa tuollaista määrää. Sen opin totta tosiaan kantapään kautta. Onneksi ihanat opiskelijakaverini kestivät minua (jotenkuten) tuon karmaisevan viikon, joka tosiaan oli vähän painostava. Yksi heistä teki jopa minulle takaosaan tarvittavan putken, ja itse asiassa se ratkaisi sen, että sain nuo pirulliset korut valmiiksi ajoissa! Kiitos… Painoa koko helahoidolle tuli yhteensä puoli kiloa ja hintaa pronssista päälle 50 €. Korun nimikkonäytelmän viime kesä tuottanut äitini eli asiakas tilasi ne ryhmähenkiselle ja mahtavalle teatteriporukalleen.

Ballero

Tämä olikin tällainen pikainen pallosormus, opettajalta bonustehtävä pajalla. Tehty pelkistä levypaloista, kuparista -> hopeoitu. Hintaluokka varmaan 80 snt luokkaa. Aikaa käytin tälle sormukselle yhteensä 2 ½ tuntia.

 

Symboli

Tämä täysin pilalle mennyt mötikkä on luokkamme symboli, eli siis toisin sanottuna luokkasormus. Hintaa rumilukselle tuli muistaakseni yli kympin. *mutinaa…* Sen lisäksi keskellä on tiikerinsilmä-kivi, jonka olisin kernaasti voinut käyttää johonkin parempaan työhön. Suunnitelmassa oli, että kiven ympärillä on sormet, jotka pitävät sitä kiinni, mutta kun aloin lopulta taitella ja hakata sormia, ne sanoivat räks, ja kohta huomasinkin jo olevani sahaamassa sormia pois, joiden tekemiseen minulla oli mennyt päiväkausia.

 

 

Seilori

Voi hellanlettas. Seilori. Tässä se nyt on, kaikessa kaameudessaan. Istutus on päin prinkkalaa, juotos pyllyllään, punsselointi on karsea, symmetria päin hongikkoa ja käytännöllisestä muotoilusta saan 0 pistettä. Siitä huolimatta tämä kuparinen pikku kirjeveitseni on löytänyt paikkansa kalenterimme taskusta, jossa sitä ainoan hyvän puolensa, eli terävien reunojen avulla voidaan hyödyntää. Hintaa ja aikaa en edes jaksa arvioida… Ai niin, siis olen tehnyt tämän veitsen talvella 2010.

 

Erik Edner-mitalit

Tämä onkin jo vähän omituisempi hökötys… Tehtiin viime keväänä, vuonna 2011. En ole kokonaan tehnyt tätä itse, meille annettiin alkuperäinen mötikkä käteen ja sanottiin että tee samanlainen. Näin siis tehtiin, eli muotti oli valmis mutta itse mitali kyllä periaatteessa valmistettiin itse. Kamala homma, hulluksi meinasi koko luokka tulla näiden kanssa. Ai niin, nämä mitalit jaetaan Lempäälässä joka vuosi ‘ansioituneelle lempääläläiselle’ palkinnoksi. Katsokaa wikipediasta kuka Erik Edner oli, jos kiinnostaa.

 

Pikku Pisarat

Nämä korvakorut tein opettajani kehoituksesta, (hintaa taisi olla 3 euroa) minulla kun ei tuo kivien istuttaminen ole ollut tuolloin hanskassa jos se on nytkään. Myöskin tässä kuvassa näkyy meikäläisen ammattitaito; katso kiviä ympäröivää hopeareunaa, löytyykö aukkoja? Juu, kyllä vain löytyy ja paljon.

 

Punertava Pisara

Tätä riipusta en nyt lähtisi ensimmäisenä koruistani hehkuttamaan… Taisi olla järjestyksessään vasta toinen istutukseni, ja siltä lopputulos kyllä näyttääkin. Kiven nimeä en tiedä sillä se oli hukkapala muovipussin pohjalla eikä sen tietoja ole. Orpo-kivi, siis.

 

Pipipöö

Tässä näet 23.2 2011 valmistuneen pronssipöllökorun, jonkinsortin legendan nimeltä Pipipöö. Tein korun siis pronssista ja vahavalutekniikalla. Painoa kertyi tasan 30 grammaa ja hintaa järkyttävät 3 euroa.

 

Pikarauha

Pikarauha-niminen rauhanmerkkikoruni valmistui 14.3 2011. Hinnaksi tuli muistaakseni 50 senttiä, mikäli ketjua ei lasketa. Korun tein messingistä, vaikka inhoankin kyseistä materiaalia. Se ikävä kyllä näytti paremmalta kuin muut vaihtoehdot, ja oli lisäksi juuri sopivan paksuisesta levystä. Näin siis tällä kertaa. Meni lahjaksi kaverilleni, joka nähtävästi piti siitä kovasti

 

Hämyri

Tässä ongelmapesäkkeessä yllätyksiä kyllä ilmeni, esimerkiksi alaosan kapeuden takia. Halusin kuitenkin tehdä hieman erilaisen ristin ja valmiiksi sen sain, vaikeuksien kautta voittoon. Harmi kyllä hukkasin kyseisen korun jonnekin.

 

 

Joulukuu

Tämän hopeisen kuu-kaulakorun tein jo vuonna 2010, oltuani vasta puoli vuotta koulutuksessa. Voi siis varmaan helposti arvata että lopputulos ei ollut niin kaunista nähtävää, ja nyt löydettyäni mummini siskon kaappeja siivotessani tämän korun, päätin joululahjaksi kunnostaa siitä kauniimman. Poistin lenkkiosat ja korvasin ne pitävämmällä (ja nätimmällä) palalla, hion myös pinnan ja kiillotin sen. Aika erinäköinen siitä sitten tulikin. Materiaalikustannukset olivat vuosi sitten varmaankin kympin tasolla, nyt ne olisivat ehkä parikymppiä

 

Luntti

Kauhea huijaus tapahtui pajallamme kun verstaan hämärässä väkersin ensimmäisenä vuonna tämän pronssisormuksen, jossa lukee matemaattinen koodi sormuksen sisähalkaisijan laskemisesta. Hemmetin ruma mutta sitäkin hyödyllisempi ihmiselle, jonka muisti on melkein yhtä hyvä kuin kultakalalla. Hinta taitaapi olla jossain viidenkymmenen sentin paikkeilla.

 

Kadonnut Avain

Taitaapa olla järjestyksessään vasta toinen tekemäni riipus, valmistui vuoden 2010 loppupuolella, hukkui samalla viikolla ja löytyi 16.8 2011 sohvan takaa. Hintaa en muista ollenkaan (arvioisin että hopean nykyhinnalla voisi olla päälle viidenkympin arvoinen) enkä myöskään valmistusaikaa.

 

Hopeakäärme

Tässä on ensimmäinen sellainen kaulakoru, jonka olen tehnyt pääpalasta aina ketjuun ja lukkoon saakka. Hintaa kertyi materiaalista yhteensä n. 60 euroa, aikaa kului kaikenkaikkiaan (suunnittelusta samettikaulalle asetteluun) 2 kuukautta. Inspiraatio tuli lohikäärmeistä ja musiikista sekä entisaikojen kelttikoruista. Materiaalina käytin 925-hopeaa ja lenkit on juotettu samaisella hopealla kiinni. Pääpala sijoittuu suurinpiirtein 18 cm kaulasta alaspäin, mutta koukku-lukon vuoksi sitä voida lyhentää.

 

Tasapaino

Tämän korun suunnittelin mummilleni, mutta se palautui nopeasti tekijälleen mummini nukuttua pois. Vasemmassa yläkulmassa on pieniä punsselointijälkiä. Hintaa hopeasta kertyi vähän päälle 12 euroa, aikaa meni vahaversion tekemiseen 2 päivää, sitten pitkä tauko, ja valamisen jälkeen viimeistely vei yhteensä viikon.

 

 

 

Mikäli korugalleriastani tai muista sivuni osioista heräsi ajatuksia, kysymyksiä tai jotain muuta niin palautetta
voit antaa vieraskirjaan. Kiitos!

-Rosa-